Hæ!

Tervehdys kaikilleee. Mitäs kaikkea tässä on ehtinytkään tapahtua viime kirjoituksen jälkeen. Oon ainakin:

- kutonut villapaidan

- kiivennyt vuorelle

- kävellyt joelle

- käynyt Reykjavikissa

- juonut kaljaa

- viettänyt Pyhän Patrikin päivää

- leiponut

- ollut sairaana

- tehnyt töitä

- käynyt teatterissa

- osallistunut teatteriharjoituksiin

- oppinut vähän islantia

- suunnitellut villiä pääsiäisviikonloppua

- hommannut kirjastokortin

- nähnyt revontulia

ja niin edelleen.

Ensimmäisen viikon viikonloppuna kävimme tosiaan lauantaina läheisellä joella Matthieun, Iolandan, Franzin ja Dogukanin kanssa. Joki oli todella kaunis ja sen rannalta löytyi ihan älyttömästi suuria joutsenensulkia. Keräsin niitä ainakin kymmenen unisiepparin verran. (Tässä vaiheessa kirjoitusta Axel tuli käymään ihan älyttömän energisenä ja pitämään puhuttelua siitä, että meillä pitäisi olla enemmän hauskaa! Tanssia, naurua! Pitäkää maanantaina vapaapäivä! Hassu mies.)

Kuvia joelta:

Lauantai-iltana pidimme juhlat sillä Veronican ystävä Enne oli käymässä Saksasta. Juhliin oli kutsuttu myös Pami ja Paulo, Robin ja amerikkalaiset. Ilta kului erilaisten pelien parissa ja itse pääsin nukkumaan vasta kolmen aikaan aamuyöstä. Seuraavana aamuna heräsin Veronican mekastukseen, että olemme lähdössä Hevosvuorelle patikoimaan.

Heppavuori koko komeudessaan.

No, sinnehän sitten lähdettiin melkein koko porukalla. Vuori on n. tunnin päässä Sólheimarista, joten päätimme yrittää liftata vuoren lähistölle. Yllätyksekseni n. viidessä minuutissa saimme kyydin erään kyläläisen pakun taka-osassa. Meitä oli siis yhdeksän liftaajaa ja silti saimme kyydin, tää on ehkä mahdollista ainoastaan Islannissa. Päivä oli todella aurinkoinen, joten kivutessa tuli _kuuma_. Onneksi olin laittanut kevyet vaatteet päälle ja ottanut paljon vettä mukaan. Matka ylös oli fyysisesti ehkä raskain koskaan tekemäni asia, mutta oli vuoren päällä oli kyllä sanoinkuvaamaton ja täysin kaiken tuskan arvoinen. Kotiin pääsimme n. klo 18 aikaan illalla ja kyllä vaan väsytti. Menimme porukalla kylän uima-altaalle rentoutumaan ja kyllä siellä ihana lämpimässä vedessä lilluminen vaan teki hyvää. Oon jo ihan koukussa muuten siihen uima-altaaseen, ikävä tulee sitäkin.

Vuoren valloittajat! Ylärivissä vasemmalta oikealle: Iolanda Espanjasta, Fridfinnur Islannista, minä Suomesta (näytän niiiiiiiiin lyhyeltä, hah), Dogukan Turkista, Veronica Espanjasta, Enne ja Franz Saksasta.  Alarivissä Anneliese Kanadasta ja Angela Capo Verdeltä/Portugalista.

Kotiin!

Takaisintulomatkalla kävimme vielä ihanan järven rannalla.

Seuraava viikko ei ollut sinänsä mitenkään kummoinen, töissä rupesin kirjailemaan neljää sohvatyynyä, joihin olin valinnut jokaiseen yhden työpajan koti-ihmisen piirtämän kuvan. Pikkutyynyjä on neljä ja niiden aiheet ovat Erla Björkin piirtämät kukat, Gudrun Laran piirtämät linnut, Kristjan Ellertin piirtämät nallet ja Oli Benin piirtämät puut. Neljä ensimmäistä on nyt kirjottu ja viimeistä aloitan vielä ensi viikolla. Näiden jälkeen teen vielä yhden isomman tyynyt mihin olen ajatellut laittaa Hanny Marian piirroksen koska hän tekee aika isoja maisemakuvia, jotka varmaan sopisivat vähän isompaan tyynyyn. Kangas on pajalla kudottua harmaata villakangasta ja kirjominen tehdään ohuella villalangalla. En ollut tätä ennen kirjonut paljon mitään ja vähän pelotti aloittaa, mutta nyt kun sitä on jo vähän tehnyt niin tykkään siitä kovasti.

Viime viikonloppu oli jokatapauksessa tähän mennessä vauhdikkain sillä perjantaina lähdimme klo 17 Iolandan, Franzin ja Dogukanin kanssa Reykjavikiin! Olimme onnekkaita sillä saimme kyydit sekä Sólheimarista Reykjavikiin että takaisin. Perjantaina menimme Ellin kyydissä minibussilla sillä Reykjavikissa oli suuri partiolaiskokous minne oli menossa muutama ihminen täältäkin. Lauantaina tulimme takaisin kylän musiikinopettajan Laurusin kyydillä. Vielä kuitenkin perjantai-iltaan. Ehdimme kaupunkiin juuri ennen kuutta ja pääsimme käymään paikallisessa Alkossa eli "viinikaupassa". Vinbudin on viralliselta nimeltään tämä laitos ja siellä myydään kaikki alkoholijuomat, edes kaljaa ei saa tavallisesta ruokakaupasta. Sitten lähdimmekin bussilla kohti keskustaa ja hostellia. Reykjavik on todella kaunis ja pieni kaupunki. Pieni ei vaan pinta-alaltaan, mutta myös kaikki rakennukset näyttävät pieniltä sillä suurin osa on vaan yksi tai kaksikerroksisia. Olimme yötä Backpackers hostellissa kahdeksan hengen huoneessa mikä oli hinta-laatusuhteeltaan mielestäni oikein hyvä. Ruokaa tehdessämme tutustuimme saksalaiseen pariskuntaan, jonka tapasimme vielä seuraavanakin aamuna. Toinen heistä kertoi, että olin ensimmäinen suomalainen kenet hän on koskaan tavannut, aika hassua. Illalla seuraamme liittyivät vielä muutamia Iloandan kavereita sekä uusia tuttavuuksia, joten loppujen lopuksi seurueemme koostui kahdesta espanjalaisesta, venäläisestä, saksalaisesta, turkkilaisesta, islantilaisesta, itävaltalaisesta ja kahdesta suomalaisesta iloisesta ihmisestä. Olipa muuten outoa päästä puhumaan pitkästä aikaa "livenä" suomea. Meinasin koko ajan vaihtaa englanniksi! Kävimme kolmessa eri baarissa ja viimeisen tanssilattialta poistuimme noin neljän aikaan aamulla. Ajankohtaa ei kyllä katukuvasta olisi mitenkään voinut päätellä, ihmisiä meni ja tuli baareista vielä vaikka millä mitalla.

Kun turkkilainen, suomalainen, venäläinen, espanjalainen, suomalainen, islantilainen ja itävaltalainen meni baariin....

Lauantai-aamuna lähdimme n. yhdentoista aikaan (Iolandan löydettyämme) satamaan isolle kirpparille. Tarkoituksena oli löytää Dogukanille villapaita, mutta lopulta sellaisen ostikin Iolanda. Seuraavaksi menimme Wool Markettiin sillä Franz oli tilannut sieltä itselleen villapaidan. Tehty paita oli kuitenkin hiukan liian iso, mutta se ei haitannut vaan hänelle ruvettiin tekemään uutta hupullista villapaitaa. Käymme hakemassa sen ensi viikolla kun koukkaamme Reykjavikin kautta muihin seikkailuihin. Kävimme myös Hallgrímskirkja-kirkossa, joka on niin ulkoa kuinmyös erityisesti sisältä erittäin kaunis. Harvoin aiheuttaa kirkko sellaista reaktiota, mutta tuolla kyllä koin ihan täydellisen hiljentymisen ja todella rauhallisen fiiliksen muutenkin. Jos jossain kirkossa menisin naimisiin niin tuolla! Aion käydä siellä kyllä seuraavallakin Reykjavikin visiitillä ja istuskella vähän pidemmänkin aikaa. Kirkkovierailun jälkeen lähdimme etsimään Lauruksen taloa sillä me ajoimme hänen autonsa Selfossiin. Matkalla kävimme eräässä valokuvausliikkeessä mistä Dogukan osti filmiä ja minä kaksi valokuvateosta. Lauruksella käynnin jälkeen lähdimme suunnistamaan kohti Selfossia, mutta sitä ennen kävimme vielä Pohjolan talossa. Sieltä löytyy nimittäin kirjasto, jossa on kirjoja kaikilla pohjoismaisilla kielillä. Meillä on täällä Hraunprydissäkin (eli meidän vapaaehtoisten kotitalossa) n. kirjahyllyllinen kirjoja, mutta kun kaikki muu on englanniksi niin ei oiken tee mieli lukeakin englanniksi. Olisin halunnut lainata Sinuhe egyptiläisen, mutta löysin sen vaan ruotsiksi :I Kolme muuta kirjaa kuitenkin lainasin ja nyt mulla on islantilainen kirjastokorttikin siis! Kun viimein olimme selviytyneet Selfossiin selvisi, että Laurus olikin ajanut myös kaupunkiin ja hän heitti minut ja Dogukanin sitten takaisin Sólheimariin. Franz ja Iolanda liftasivat, mutta saapuivat perille vain n. kymmenisen minuuttia meidän jälkeen.

Sunnuntaina oli Pyhän Patrikin päivä ja pidimme sen kunniaksi "pienimuotoisen" brunssin. Lainausmerkit siksi, että kaksi pitkää pöytää notkui täynnä ruokaa ja vieraita. Osallistujina olivat siis meidän kaikki vapaaehtoiset, Pami ja Paulo, Robin ja Axel ja Christelle. Jokainen oli kokannut jotain brunssille sopivaa ruokaa ja olimme koristelleet talon päivän hengessä. Meiltä myös löytyi Irlannin lipun väristä ruokaa ja t-paidoista taiteiltu lippu ikkunasta. Kaikilla oli myös tavan mukaan jotain vihreätä vaatetta päällä. Minä olin leiponut Dogukanin avustuksella korvapuusteja ja ihan yksikseni perunarieskaa ja molemmista tunnuttiin tykkäävän. Rieska syötiin loppuun kokonaan ja leipomon johtaja Pami kehui korvapuusteja, ei paha! Ruokapöydän kohokohta oli kuitenkin omasta mielestäni Matthieun leipoma Guinness-suklaa kakku suolaisella karamellikuorrutuksella. Taivas lautasella! Aion tehdä tätä miljoona kertaa sitten kun tulen takaisin Suomeen. Illalla taivaalla näkyi taas ihania revontulia, joita katsellessa sairastuin sitten flunssaan mikä onkin vaivannut melkein koko viikon. 

Matthieu, Dogukan, Iolanda, Veronica, Susi, Anneliese, minä ja Goedele revontulten alla.

Olin vaan kahtena päivänä tällä viikolla töissä, mutta nyt tuntuu olo jo ihan hyvältä. Torstaina alkoi Grænir dagar-niminen ympäristötapahtuma CELLien järjestämällä kierrätyspäivällä mihin en sairauden takia valitettavasti päässyt osallistumaan. Ensi viikolla on sitten meidän vapaaehtoisten järjestämää ohjelmaa vaikka millä mitalla. Minä ja Veronica pidämme alternative painting workshop-nimellä kulkevaa taidepajaa, jonka tarkoituksena on, että teemme kaikki teoksiin tarvittavat asiat itse. Eli paperin, kehykset, maalit, liiman ja pensselit. Pensseleinä aiomme käyttää oksia, risuja, lehtiä, ruohoa, kiviä yms. mitä nyt satumme löytämään. En vielä tiedä kuinka monta ihmistä on ilmoittautunut meidän kurssille, mutta odotan jo innoissani, että minkälaisia teoksia siellä syntyy!

Veronican ja Dogukanin taiteilema tapahtumajuliste.

Torstaina meillä alkaa pääsiäisloma, jonka vietämme Westfjordseilla musiikkifestarilla. Tätä on nyt suunniteltu viimeiset kolme viikkoa ja tällä viikolla saimme vihdoinkin auton ja majoituksen varattua. Auton otimme SAD carsilta, joten saas nähdä minkälainen reppana sieltä valikoituu ajoneuvoksi. Majoituksenkin saimme halvalla, vaan 2000 kruunua per yö. Matka tarkoittaa myös sitä, että pääsen vihdoinkin taas oikeaan ruokakauppaan. Meillä on täällä vain pieni Valamme, josta saa ah niin ihanaa hämähäkinverkoitettua ruokaa kalliilla hinnalla. Olen jo tähän mennessä mm. nähnyt päiväunia Siwassa käymisestä, että tilanne on vakava. Viimeksi olen käynyt oikeassa ruokakaupassa viikko sitten, jolloin myös ostin lankaa lopapeysaa eli islantilaista villapaitaa varten. Hiukan ehkä itseäkin ihmetytti tahti millä se valmistui, mutta viikossa sain siis kudottua koko paidan ja hieno tuli vaikka itse sanonkin. Ennen kun tulin tänne, pelkäsin, että lopapeysat ovat vähän ns. turisti-kliseitä mitä islantilaiset katselevat pitkin nokkaa, mutta enpä olisi voinut olla enemmän väärässä. Täällä nimittäin noin joka toisella vastaantulijalla on lopapeysa päällä. Haluan vielä ainakin hupullisen villatakkimallisen version, mutta sen saatan tilata Wool Marketista ja kutoa lisää ihan perusvillapaitoja muille. Islantilainen lanka on niin ihanaa, että en tiedä miten tulen pärjäämään sitten Suomessa ilman sitä.

Kaikenkaikkiaan on erittäin vaikea uskoa, että ensi viikolla tulee jo kuukausi täyteen Islannissa! Fiilikset ovat ristiriitaiset sillä toisaalta on ikävä kotiin ja toisaalta en haluaisi täältä lähteä ikipäivinä. Sólheimar on jo tähän mennessä opettanut mulle niin paljon, että sitä on vaikea sanoiksi pukea. Erityisesti mieleen nousee tämä ihmisten toisiaan kohtaan tuntema lämpö ja ystävällisyys. Kaikki hymyilevät ja tervehtivät toisiaan vaikka ei niin hyvin tunnettaisikaan sillä täällä kaikki ovat osa samaa asiaa, samaa yhteisöä. Joka aamu aloitetaan yhdessä, pidetään käsistä ja lauletaan. Kaikki ovat samanarvoisia. Kotona tuntuu joskus jopa tutunkin tervehtiminen niin älyttömän vaikealta, saatika sitten erilaisuuden kohtaaminen ja hyväksyminen. Tämän avoimemman asenteen tuon toivottavasti mukanani Suomeen. Ja tulevaisuudensuunnitelmatkin alkavat muotoutua hiukan toisenlaisiksi... Mitäpä jos en lähdekään suoraan Ikatan jälkeen opiskelemaan vaan lähtisinkin vuodeksi EVS-vapaaehtoiseksi jonnekin puolelle Pohjoismaita. Islannistakin löytyi jo yksi kiinnostava projekti, mutta sen kohtalo nähdään sitten ensi vuonna...

Vapaaehtoiset laiskottelemassa, hoho.

Huh, tästäpä tulikin oikea kuva ja teksti oksennus. Jos pääsit loppuun asti niin onneksi olkoon! Ensi viikko kuluu luultavasti teatteripukuja ommellessa ja lomaillessa, mutta siitä sitten vielä myöhemmin. Nyt sanon góða nótt eli hyvää yötä!

Halló!

Täällä ollaan!

Toinen kokonanen päivä Islannissa alkaa kohta olla takanapäin ja niin myös ensimmäinen virallinen työpäivä. Sunnuntai meni aika lailla matkaamisessa, mutta onneksi tapasin Reykjavikissa saksalaisen Franzin koska ilman häntä en varmaan olisi edes selviytynyt Sólheimariin. Menimme kahdella bussilla aluksi Selfossiin mistä Axel haki meidät. Olimme noin kymmenen aikaan illalla perillä ja kaikki meidän kanssa samassa talossa olevat vapaaehtoiset olivat odottamassa meitä ulkona ja niin olivat myös amerikkalaiset CELL-oppilaat. Taivaalla näkyi ihania revontulia, joita en ole nähnyt Suomessa varmaan kymmeneen vuoteen. Maanantai alkoi joka aamuisella kokouksella missä kyläläiset tapaavat toisiaan ja kertovat tiedotuksia yms. Ohjelmaan kuuluu myös käsistä pitelyä ja laulamista. Kokous kestää n. 10-15 minuuttia, jonka jälkeen joko kylän työasioista vastaava Erlendur eli Elli tai Axel kääntää kokouksen tapahtumat englanniksi vapaaehtoisille. Kokouksen jälkeen kiertelimme kylässä tapaamassa ihmisiä ja katsomassa työpaikkojamme. Meistä uusista Franz työskentelee metsänkasvattamossa ja Dogukan leipomossa/keittiössä. Ja minä olen tietysti taidetyöpajoilla. Tekstiili, taide, keramiikka ja yrttipajat ovat samassa rakennuksessa. Maanantaina kävimme myös paljon keskusteluja työssäohjaaja Axelin kanssa, Ellin kanssa ja Paulon kanssa, joka oli ennen täällä vapaaehtoisena, mutta joka nyt johtaa yrttipajaa. Tänään tiistai-aamuna aloitimme tietysti kokouksella, jonka jälkeen meillä oli kolme islannintuntia. Jouduimme hyppäämään Dogukanin ja Franzin kanssa vähän kurssin "keskelle" sillä muut ovat aloittaneet jo muutamaa viikkoa sitten. Muutama vapaaehtoinen on jo jatkokurssilla sillä he ovat olleet täällä syksystä asti. Klo 12-13 on ruoka, jonka jälkeen aloitimme työt. Olin tänään tekstiilipajalla, jossa tulen luultavasti viettämään suurimman osan ajasta. Työnohjaajani Karin on erittäin mukava ja hänellä on maailman ihanin ääni, kun hän puhuu islantia niin se kuulostaa kuin linnunlaululta. Sólheimarissa asuu n. 100 henkilöä, joista 43 on kehitysvammaisia, joita kutsutaan koti-ihmisiksi. Tekstiilipajalla on töissä lähinnä koti-ihmisiä, joten tulen työssäni avustamaan heitä. Esimerkiksi tänään rupesin niisimään kangaspuita sillä eräs mies pitää kutomisesta erittäin paljon, mutta hän ei itse pysty kokoamaan kangaspuita. Islannissa niisitään eri puolelta kuin Suomessa, joten seisoin kangaspuiden sisällä muutaman tunnin työn touhussa. Klo 15 lähdimme kynttiläpajaan sillä Karinin täytyi mennä tuuraamaan kynttiläpajan ohjaajaa. Mukana oli tänään myös puupajalaisia sillä heidän ohjaajansa on lomalla. Kukaan pajalaisista ei osannut englantia ja kun Karin lähti hakemaan poikaansa hoidosta jäin yksin kaikkien islantilaisten keskelle juomaan teetä. Ihmeekseni huomasin ymmärtäväni jo jonkin verran islantia! Tai ainakin osaan sanoa oikesiin kohtiin já (kyllä) ja takk (kiitos). Kaikki ovat olleet kyllä todella ystävällisiä ja islantilaiset ovat olleet kovin innoissaan siitä, että olen Suomesta. Se pitää aina mainita ja todella monet ovat tulleet suoraan heti kysymään, että olenko minä se suomalainen. Vapaa-ajan ongelmiakaan ei yhdeksän kämppiksen kanssa tunnu olevan. Eilen oltiin pelaamassa sulkapalloa ja täältä löytyy lisäksi uima-allas ja kuntosali. Auditoriossa voi katsoa elokuvia ja muutaman kerran viikossa on open house kahvilassa missä kaikki kylän jäsenet voivat oleskella yhdessä. Kyläläiset myös valmistelevat näytelmää ja Elli kysyi, että haluaisinko tulla tekemään rooliasuja sitä varten. Viikonloppuna haluaisin lähteä käymään Selfossissa lähinnä kaupassa käynnin takia sillä Sólheimarin oma kauppa on suhteellisen kallis. Mutta ensin täytyisi löytää kyyti sillä täältä ei mene busseja mihinkään. Lähin pikkukaupunki Borg on 10 km päässä ja Selfoss siitä vielä vähän pidemmällä. Ehkä uskallan kysellä aamukokouksessa jos joku olisi viikonloppuna menossa shoppailemaan. Viikonloppuna haluaisin myös kävellä lähellä olevalle joelle, sinne kestää kävellä kuulemma n. 30 minuuttia. Yksin en kyllä uskalla lähteä vaan joku pitäisi saada kaveriksi (joka toivottavasti tietää mihin ollaan menossa). Tosin huomiseksi on luvattu lumimyrskyä ja jos tämä tuuli jatkuu viikonloppuun niin en todellakaan ole astumassa talosta ulos. Tuolla on tällä hetkellä oikeasti mahdotonta edes kävellä! Tuuli kaataan niin tehokkaasti kumoon että. Ja ikkunalasit helisee. Mutta joo. Siinäpä kaikki tältä erää! Loppuun vielä muutama kuvanen, jotka kyllä jo jaoin facebookissa.

Tuo rakennus on meidän koti! Sillä on hieno nimikin mitä en just nyt muista. Liittyi jotenkin laavaan.

Tätä mäkeä tallustelen alas töihin joka päivä. Vihreä rakennus on guesthouse missä amerikkalaiset asuvat. Tuulella tätä mäkeä on ihan tuskaa kulkea, ei ole väliä onko menossa ylä- vai alamäkeen. 

Yritin ottaa kuvaa noista ihanista vuorista, mutta tuuli niin lujaa, että kuvasta tuli ihan epätarkka. Tämä on vähänniinkun myös näkymä meidän olohuoneesta, miettikää!

Sjáumst (nähdään)!

Halló!

Hui, lähtöön on enää muutama päivä, mutta en selvästikään ole vielä sisäistänyt tätä faktaa sillä valmistelut eivät ole edes puolitiessä. Vaatteet odottavat vielä pesua ja kämppä hujan hajan koska klassinen lomaviikon flunssa on vienyt voimat aika tehokkaasti. Lento lähtee sunnuntaina 3.3. klo 8.30, joten lähden Helsinki-Vantaalle jo lauantaina. Sunnuntai-päivä menee lähinnä matkustaessa ja odotellessä sillä tulen olemaan Sólheimarissa vasta n. 21.30 paikallista aikaa. Lentoni on Islannissa klo 16.15 sillä joudun välilaskuilemaan Oslossa n. viisi tuntia. Alkuperäisen suunnitelman mukaan työnohjaajani Axelin piti tulla hakemaan minua ja toista työssäoppijaa Reykjavikista, mutta nyt pääsemmekin saksalaisen toverini kanssa seikkailemaan heti sunnuntaina kun ajelemme bussilla Selfossiin, josta Axel sitten hakee meidät. Selfoss on Sólheimaria lähinnä oleva kaupunki, joka vastaa matkaoppaan mukaan Suomen Forssaa. Saas nähdä mitä tämä käytännössä tarkoittaa! Reykjavikissa minulla on siis nelisen tuntia aikaa käppäillä sillä iltabussi lähtee tosiaan vasta kahdeksan jälkeen. Jos löydän bussiasemalta säilytyspaikan laukuilleni saatan lähteä vähän tutkimaan jo ympäristöä. Onneksi olen hyvä suunnistamaan, joten eksymisvaara ei ehkä ole?

Maanantaina alkavatkin sitten työt tutustumispäivällä. Samaan aikaan kanssani aloittaa myös kaksi muuta työssäoppijaa nimeltään Dogukan ja Franz. Helpottavaa ettei tarvitse itse olla ainoa uusi ihminen. Maanantai kuluu siis kylään ja työssäoppimiseen tutustumalla ja tiistaina alkaa kolme kuukautta kestävä islanninkurssi. On siis ihme jos en kesään mennessä jo osaa edes vähän kohdemaan kieltä. Tiistai-iltapäivänä alkavat myös ihan oikeat työt. Minä tulen olemaan lähinnä tekstiili, keramiikka ja taide-pajoilla, minneköhän pääsen ensimmäisenä? Tässä vielä maanantain ja tiistain "lukujärjestys" vai miksikä tuota nyt kutsuisi:

Monday march 4^th
8.50 – 9.10 Morning meeting with the community - Íþróttaleikhús

9.10 – 12.00 Introduction to the community of Sólheimar and walk thru the village - Sesseljuhús

12.00 – 13.00 Lunch - Vígdísarhús

13.00 – 14.00 Introduction to the internship - Sesseljuhús

14.00 – 15.00 Documents, signing contracts, paying the fee and hand in documents - Sesseljuhús

15.00 – 15.30 Meeting with Elli the administrator of employment - Sólheimahús

15.30 – 16.30 Pier meeting with Paulo former intern here in Sólheimar – Sólheimahús.

Tuesday march 5^th

8.50 – 9.10 Morning meeting with the community – Íþróttaleikhús

9.15 – 12.00 Icelandic lesson in Sesseljuhús

12.00 – 13.00 Lunch – Vígdísarhús.

13.00 – 17.00 Work and tasks

Joka aamu on siis lyhyt kokous kylän väen kanssa. Tällöin lauletaan kuulemma myös yhteisön oma aamulaulu islanniksi. Huh, kuinkahan sitä kestää näin hippiä toimintaa. No, huomenna otan viimeistään itseäni niskasta kiinni ja koitan raapia kokoon matkaan otettavat kamat. Listakin mulla on jo valmiina, tosin muistin juuri, että mun piti lisätä siihen joku juttu tänään minkä jo unohdin. Onhan niitä kauppoja Islannissakin (tiiän jo yhden halvan ruokakaupan nimen, Bonus!). Kaikki villavaatteet haluaisin saada pesukoneeseen huomenna, joten sellainenkin tärkeä tehtävä on edessä kun matkaan otettavien villasukkien valinta. Kyllä mulla on asiat tärkeysjärjestyksessä. Ei sitä nyt rumien villasukkien kanssa voi lähteä tuollaiseen villasukkaparatiisiin. Mutta ihan tosissaan on todella vaikea miettiä mitä kaikkea tulee tarvitsemaan kolmen kuukauden aikana. Öö öö? Jos tulee jotain mieleen niin vinkatkaa, kiitti.

Loppuun vielä blogivinkki. Sain äidiltä lahjaksi Satu Rämön kirjoittaman Islannin matkaoppaan ja hän pitää myös blogia Mondolle. Kirjasta on ainakin itselle ollut jo paljon iloa ja tuolla blogin puolellakin näyttää olevan aika mielenkiintoista juttua. Palaan vielä asiaan työssäoppimisprosessin kulusta vähän paremmalla ajalla, seuraavaksi tulee kuitenkin jonkunlainen "oon täällä!!"-päivitys joskus ensi viikon puolella. Silloin on mukana jo toivottavasti muutama valokuvanenkin :)

Halló!

Hei ja tervetuloa! Olen toisen vuoden ohjaustoiminnan opiskelija Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta ja lähdössä maaliskuun alussa työssäoppimaan Islantiin Sólheimar-nimiseen ekokylään kolmeksi kuukaudeksi. Päätin perustaa tämän blogin, jotta pääsisin helpommin jakamaan kokemuksiani perheen ja ystävien kanssa, mutta tietysti yritän myös hiukan valottaa millaista työssäoppiminen ulkomailla kokonaisuudessaan on.

Sólheimar (suom. auringon koti) on pieni kansainvälinen ekokylä, jossa asuu pysyvästi n. 100 henkilöä. Lisäksi siellä asuu lyhytaikaisesti erilaisia vapaaehtoisia ja työssäoppijoita. Tällä hetkellä minua Sólheimarissa odottelee seitsemän vapaaehtoista Espanjasta, Ranskasta, Saksasta, Belgiasta, Portugalista ja Kanadasta. Aikamoinen porukka! Ihanaa kuitenkin tietää, että paikalla tulee olemaan muitakin samassa tilanteessa olevia ja viimeisellä kouluviikolla pääsenkin sopivasti treenaamaan espanjaa vielä koulun intensiiviviikolla. Sólheimarissa toimii mm. luomukasvihuone, puuviljelys, leipomo, kahvila ja kuusi erilaista työpajaa, joissa minä tulen olemaan töissä. Työpajat ovat kynttilä-, puu-, keramiikka-, tekstiili-, yrtti- ja taidetyöpajat. Työpajojen tuotteita myydään Sólheimarin omassa kaupassa.

Tekemistä on vielä hirrrrrrmuisesti ennen lähtöä, mutta niin se aika vaan tuntuu hupenevan ja eihän tässä enää olenkaan kuin 42 Suomi-päivää jäljellä. Ajattelin vielä ennen lähtöä kertoilla hieman tästä koko työssäoppimisprosessista, joka siis alkoi jo viime syksynä muistaakseni elo-syyskuun vaihteessa. Siihen asti, bless (näkemiin)! :)

ps. mm. täältä ja täältä löytyy upeita kuvia Sólheimarista ja yleensäkin Islannista. Hiukan autiota, mutta niin kaunista!